Sanovat lepopäiväksi...
Niimpä. Sunnuntai. Lepo. Pyhä. Paasto. Säästö. Kuinkavaan muttei sinneppäinkää. Hipipitiheijjaa. Ja läps. Herätys tojellisuuteen. Unta. Semmoset seittemän ja reilu tuntia. Tai no unta ja unta. Semmosta unen ja horroksen välimuotua. Ku kissat oli ruokittu ja lääkkeet otettu plus kahavit juotu ni siinä se suurin osa enerkiasta jo tuntu katuavan. Ja ku kasin aikaan sai Akan herreille ni kiireen vilikkaa kauppalappua rustaamaan. Ukko ku aiko käyvä kylällä ja tehä se ennen puoltapäivää.
Kävi juu. Ja sit päikkäreille. Niin miks kysytte. Hyvä kysymys. No. Jalakapallo on vastaus. Teeveepeli jo kello kaks. Ihime aikoihin ne enklannissa joskus pellailleeki. Sotkee sairaan ihimisen päivärytmin ihan tottaalisesti. Mutta minkäs teet ku oot aikonaan vutiskärpäsen pureman saanu ni loppuun asti se pittää kestää. Ja nää aikataulut vaan on siejettävä. Vaikka ne ny teeveevirmojen takia on välillä pienen ihimisen jären ulottumattomissa. Miettikää ny. Lontoo ja sunnuntai ja puolipäivä. Eihän ne oo toipunu etellisen illan vietostakkaa...
Tuota rytmiä. On meinaa jouluun asti aika monta matsia. Jalakapallohullu nauttii. Eikä tartte joulun hömpötyksiä juurikaan miettiä. Ja se joutoaika mitä jää ni voi täyttää vaikka lätkällä. Taikka snuukkerilla. Tai vaihtoehtosesti sairaalareissuilla. Ja jos vielä muutama tunti jää ni uhrataan se kissoille. Taikka syömiselle. Jos vaikka sen jäläkeisen hukka-ajan käyttäs sitten löylyhuoneessa istumiseen. Ja jostakin kai sitten täytys aikaa löytyä Akallekki. Ainua onkelma moisessa taulukoinnissa on että mistä löytyy sitä ommaa aikaa... Vaikka vinnyylien vinkuttamiseen...
Vaan jatketaan. Ilta alakaa olla sillä mallilla että pittää alakaa suunnitteleen kissojen iltaruokintaa. Ja saunan lämmitystä. Jos se piharakennus vielä tuolta lumisatteen keskeltä löytyy. Meinaan aika sakiaa on saje. Ja ku just kävi pihalla raktori työssänsä ni saa ottaa kohta moisen urakan uusiks. Mutta se on kai sitten tiistaina. Eihän sitä ny joka päivä samassa pihassa. Hih. Mutta ny. Loppu. Ja sluut. Sannoo hurri. Tient. Lontoolaine. Ja Ukko sannoo että kiitos ja anteeks. Huomiseen. Jos Luoja suo. Ni.
Kävi juu. Ja sit päikkäreille. Niin miks kysytte. Hyvä kysymys. No. Jalakapallo on vastaus. Teeveepeli jo kello kaks. Ihime aikoihin ne enklannissa joskus pellailleeki. Sotkee sairaan ihimisen päivärytmin ihan tottaalisesti. Mutta minkäs teet ku oot aikonaan vutiskärpäsen pureman saanu ni loppuun asti se pittää kestää. Ja nää aikataulut vaan on siejettävä. Vaikka ne ny teeveevirmojen takia on välillä pienen ihimisen jären ulottumattomissa. Miettikää ny. Lontoo ja sunnuntai ja puolipäivä. Eihän ne oo toipunu etellisen illan vietostakkaa...
Tuota rytmiä. On meinaa jouluun asti aika monta matsia. Jalakapallohullu nauttii. Eikä tartte joulun hömpötyksiä juurikaan miettiä. Ja se joutoaika mitä jää ni voi täyttää vaikka lätkällä. Taikka snuukkerilla. Tai vaihtoehtosesti sairaalareissuilla. Ja jos vielä muutama tunti jää ni uhrataan se kissoille. Taikka syömiselle. Jos vaikka sen jäläkeisen hukka-ajan käyttäs sitten löylyhuoneessa istumiseen. Ja jostakin kai sitten täytys aikaa löytyä Akallekki. Ainua onkelma moisessa taulukoinnissa on että mistä löytyy sitä ommaa aikaa... Vaikka vinnyylien vinkuttamiseen...
Vaan jatketaan. Ilta alakaa olla sillä mallilla että pittää alakaa suunnitteleen kissojen iltaruokintaa. Ja saunan lämmitystä. Jos se piharakennus vielä tuolta lumisatteen keskeltä löytyy. Meinaan aika sakiaa on saje. Ja ku just kävi pihalla raktori työssänsä ni saa ottaa kohta moisen urakan uusiks. Mutta se on kai sitten tiistaina. Eihän sitä ny joka päivä samassa pihassa. Hih. Mutta ny. Loppu. Ja sluut. Sannoo hurri. Tient. Lontoolaine. Ja Ukko sannoo että kiitos ja anteeks. Huomiseen. Jos Luoja suo. Ni.
Kommentit
Lähetä kommentti