Meriselitys
Rakas päiväkirija. Eilen oli huono päivä. Ei saa säikähtää. Ei se niinkää vyysisesto ollu hankalaa vaikka lonkkia särkeeki. Mutta. Päälle hiipivä lentsu vie voimia. Hukkaa enerkiaa. Kuume ei nouse. Kurkkua ahistaa vällii ja niveliä särkee. Jos sata rosenttia ois annettu lissää enerkiaa ni silti ois oltu pakkasen puolella. Niiettä ku ulukona eijjoo miinuksia ni ropassa on. Ja ku ruumis ei toimi ni ei pellaa nuppikaa. Joojoo. Joku vääräleuka sannoo ettei oo muutosta aikasempaan. Heheh.
Niin. Ärrä on ny taas tauvolla. Voihan sekin temppuilla haamukipuna. Mutta oikiasti alakaa olleen alaraajojen nivelekki vissiin loppu. Lonkkia kolottaa. Yötä päivää. Voitte kuvitella miltä tuntuu nukkua moisten luupalojen kans. Kääntää kylykee. Ja kääntää... Nilikat on kans. Oireelliset. Positiivista moisessa on ettei tarvi palella. On meinaan lämpimät kintut. Mutta tunne kipuasteikolla alakaa olla jo epämiellyttävä. Mutta siihen kai saa apua ens viikolla. Tohtorin aika tiistaina. Ja tojotalla meno. Vuosi vaihtu nu loppu hetkeks pirssillä ajo.
Jahans. Käännetäämpä levyä. Noin. Eilen ei tullu kuunneltua yhtään älpeetäkkää. Kun vysiikkaa prakaa ni nuppi kiehuu. No ei ihan kirjaimellisesti mutta kuiten. Tullee ihan sekopäisiä ajatuksia elämän tarkotuksesta ja kaiketi sen turhuuvesta. Miksi täällä ollaan muitten riesana ku ei oo tietoa paranemisesta... Ja kun Akkaki oli töissä ni oli liikaa aikaa olla niissanotusti allapäin. Ja se ittesä tutkiminen on varmaan joskus muullon hyvästä muttei sillo ku ei vaan jaksa olla. Mutta mitä sillon voi tai saa aatella... Tiijähäntä. Ku mikkää asia ei tunnu ees tippaakaa positiiviselta. Yhtään.
No ainahan vois ottaa auton persuuksen alle ja piipahtaa kylille. Mutta se hiipivä lentsu. No. Ensinnäkkää ei halua pahentaa ommaa viilistä. Ja toisekseen ei halua tartuttaa muitakaa. Vaan jospa tuo tauti mallina hiipivä ois taittumaan päin. Tämä aamu on ollu jo hiukka parempi. Vaan ennustetta ei tälle anna ees pekkapouta. Ei se toki osus muutankaa. Myönnetään toki että sääki ollu meleko monimuotonen. Vettä. Räntää. Lunta. Pakkasta ei juurikaan. Suomen talavi. Pah.
Mutta ny kello lähestyy puolta yheksää. Kissat on jo Akan toimesta ruokittu. Se ku meni aamuvuoroon. Yks kissa on ollu häkissä jo hetken. Lääkkeet. Yks pilleri ottamatta. Kohta seki on nielty. Ruokaa pitäs alakaa valamistaan. Akalla on joku puhistus menossa ja syö ommaa menuutaan. Ukko siis laittaa makaroonilaatikon uuniin. Ohan se nam. Nii että kiitos ja anteeksi. Ja hyvvää huomenta. Ja teille jokka ootte johonki kauvemmas internetistä menossa ni hyvvää uutta vuotta. Ni.
Niin. Ärrä on ny taas tauvolla. Voihan sekin temppuilla haamukipuna. Mutta oikiasti alakaa olleen alaraajojen nivelekki vissiin loppu. Lonkkia kolottaa. Yötä päivää. Voitte kuvitella miltä tuntuu nukkua moisten luupalojen kans. Kääntää kylykee. Ja kääntää... Nilikat on kans. Oireelliset. Positiivista moisessa on ettei tarvi palella. On meinaan lämpimät kintut. Mutta tunne kipuasteikolla alakaa olla jo epämiellyttävä. Mutta siihen kai saa apua ens viikolla. Tohtorin aika tiistaina. Ja tojotalla meno. Vuosi vaihtu nu loppu hetkeks pirssillä ajo.
Jahans. Käännetäämpä levyä. Noin. Eilen ei tullu kuunneltua yhtään älpeetäkkää. Kun vysiikkaa prakaa ni nuppi kiehuu. No ei ihan kirjaimellisesti mutta kuiten. Tullee ihan sekopäisiä ajatuksia elämän tarkotuksesta ja kaiketi sen turhuuvesta. Miksi täällä ollaan muitten riesana ku ei oo tietoa paranemisesta... Ja kun Akkaki oli töissä ni oli liikaa aikaa olla niissanotusti allapäin. Ja se ittesä tutkiminen on varmaan joskus muullon hyvästä muttei sillo ku ei vaan jaksa olla. Mutta mitä sillon voi tai saa aatella... Tiijähäntä. Ku mikkää asia ei tunnu ees tippaakaa positiiviselta. Yhtään.
No ainahan vois ottaa auton persuuksen alle ja piipahtaa kylille. Mutta se hiipivä lentsu. No. Ensinnäkkää ei halua pahentaa ommaa viilistä. Ja toisekseen ei halua tartuttaa muitakaa. Vaan jospa tuo tauti mallina hiipivä ois taittumaan päin. Tämä aamu on ollu jo hiukka parempi. Vaan ennustetta ei tälle anna ees pekkapouta. Ei se toki osus muutankaa. Myönnetään toki että sääki ollu meleko monimuotonen. Vettä. Räntää. Lunta. Pakkasta ei juurikaan. Suomen talavi. Pah.
Mutta ny kello lähestyy puolta yheksää. Kissat on jo Akan toimesta ruokittu. Se ku meni aamuvuoroon. Yks kissa on ollu häkissä jo hetken. Lääkkeet. Yks pilleri ottamatta. Kohta seki on nielty. Ruokaa pitäs alakaa valamistaan. Akalla on joku puhistus menossa ja syö ommaa menuutaan. Ukko siis laittaa makaroonilaatikon uuniin. Ohan se nam. Nii että kiitos ja anteeksi. Ja hyvvää huomenta. Ja teille jokka ootte johonki kauvemmas internetistä menossa ni hyvvää uutta vuotta. Ni.
Kommentit
Lähetä kommentti