Mahanantai

Maanantai. Verikokkeet. Vappaaehtoista arpeettia. Ja mikä se on mennessä ku on saanu kunnon unet. Eikä ees herätyskello ärsyttäny. Vaikka oli viijen aikaan käyny yhen kollin ulos opastamassa huutosa jäläkeen. Tuttua juttua. Ja ku siinä on vaihtoehtona jätösten siivuaminen ni sillon mennään. Ja kas kummaa vielä sai unen päästä kii uuvestaan. Se oikiastaan on ainua outo asia koko aamussa. Kahavit ja lääkkeet plus kissojen ruokinta meni ihan iliman kommelluksia.

Mutta se vappaaehtosuus. On semmosessa tilassa jossa myös nuoriso viettää aikaasa. Ja osa käyttäytyy... No. Ei aina hyvin. Sormee syyttävää ei ny osoteta mutta joku vois Ukolle ihan selekeellä suomen kielellä kertua yhen asian. Mitä ihimettä siitä saa ku särkee yhteisiks tarkotettuja tavaroita ? Tai että sotkee noita paikkoja ? Tulleeko siitä niin hyvä mieli ettei sitä voi lopettaa ? Jääkö siihen koukkuun ? Ihan tämmösiä yksinkertasia kysymyksiä vaan. Vastausten ei tartte olla mallia essee. Lyhyvesti vaan kiitos...

Nii. Ainahan nuoriso toki hölömöilee. Ja on hölömöilly. Niinku Ukkoki silon vuonna miekka ja kirves. Mutta ei sillon säretty paikkoja. Tai jos vahingossa jottain hajos ni kyllä siitä aika iso lasku maksettii. Onko nykyaika sitten tuonu tullessaa jonkinnäkösen välinpitämättömyyven. Paha sanua. Mutta ei ainakaan millään yhteisellä tunnu olevan mittää arvua. Ja kuitenki ollaan kaikkee vailla. Pelivehkeitä summuuta. Jokka sitte kovassa käytössä särkyy. Kaikki pitäs olla käyttöohjeitten kans. Ja lukkojen takana. Vaan jospa opitaan ku itte pittää joskus ostaa. Omilla rahhoilla. Ehkä.

Vaan. Viimenen maanantai ennen joulua. Jes. Viikko ja se kouhotus on ohi. Huoh. Ja Ukko saa muuten huomisen ison kirkon reissun jäläkeen hetken olla pois mokomasta rakennuksesta. Kirjotetaan jo seuraavaa vuotta ku uus jakso alakaa. Taitaa olla jopa päivä numero kaks. Vaan eipä murehita sitä vielä. Tännää Akan kans saunotaan ja puhistuttaa. Nautitaan hetkestä. Sitten kylet vastakkain peiton alle. Hih. Ni.