Luntaluntalunta.

Juu. Aamusta lähtien. Yöllä oikiastaan jo. Ukko kävi jonku kortisoonin jäläkiaallon takia herreillä ja alakerrassa jo kahen aikaan yöllä. Sato lunta. Reilusti. Mutta sitä Ukko ei arvannut mitä illalla tapahtunu noin kolomen sekunnin sähkökatkoksen tapanen tarkotti. No siinä vaiheessa Ukko vielä kiipes takas yläkertaan peiton alle ja otti talon suurimman kissakollin kainaloon. Mokomasta tullu ihan lässyjätkä. Nukkuu Ukon ja Akan välissä. Ja siinä on sovittelua että kaikki mahtuu. Ja kun Akalla oli sitten huono uni ja meni alakertaan ni poijat levitty. Nukuttin äksänä. Hih.

No. Muutama tunti unta. Sitte aamukahavi ja lääkkeet. Tai oikiastaan juuri kun toinen kupillinen kaatu pannusta ni nasahti. Tai siis sammu. Siis sähköt. Ja oikiastaan otetaampa pikkusen takapakkia. Akka oli yöllä heränny ja tullu alakertaan paremman unen toivossa. Oli teheny ikävän havvainnon. Jääkaappi ja mikro ei ollu toimintakykysiä. Illan katko oli teheny siis kuiten jottai. Mutta. Takas. Siis katkoon. Molemmat huushollin homo sapiensit oli tekemässä lähtyä. Akka isolle kirkolle ja Ukko muuten vaan tuohon kylälle. Ja sähköt veks. Makiaa. Ja jos jäi sanomatta ni kartano lunta tuluvillaa. Ainaki kakskyt senttiä.

Sillee. No Akka pääs kulukeen. Kuhan oli kolannu liittymän ettei tarvinnu ritari ässä nappia painaa ja loikata lumivallin yli valskosellaa tojotallaan. Ukko jäi miettimään mihin kaikki einekset jääkaapista laitetaan ettei mee ihan piloille. Porstua. Kylymä semmonen. Maitotuotteet. Lihat. Ja arvaatte varmaan ku se kuulusa murffin laki vaikuttaa tässä mökissä ni ku moinen operaatio oli suoritettu ja Ukon tojota jo kävi pihalla ni kuulu se toinen naps. Sähköt. Muonat takas jääkaappiin ja ulos kaivamaan mustaa tojotaa lumen alta. Ja eiku menoks.

No. Kyläreissu piti sitten sisällään... Munkkikahavit. Sattuneesta syystä. Parin viinilasin osto. Akalle. Kuulemma vihiriö on komia. Lasissa. Kirjasto. Neuvottelua hyvässä henkessä kahavilavuorosta. Oppitunti siitä että ei passaa rakentaa ennakkoasetuksia ihimisistä ennen ku istuu nokikkain ja juttelee. Tutustuu paremmin. Kuuntelee ihimistä eikä huhuja. Sitten Ukko päätti yllättää ittesä. Tai oikiastaan Ukko meni vaan toivottan jouluja ja kysymään ammatimielipijettä. Ja löysi ittesä aika monta karvaa kevyempänä. Siis päästä. Partaan ei koskettu. Vaikkei mittää joulupukkiluukkia haetakkaan ni antaa moiset kasvaa. Siis partahaivenet. Hih.

Näin. Semmonen reissu. Lumen seassa. Ja muuten jokaikisen pysähyksen jäläkeen sama operaatio. Jäisen tuulilasin rappaus. Kele. Ja kotimatka suuren valakean keskellä oli haasteellista. Parantunu näkökyky tuntuu olevan vielä hiukkasen valoarka. Sai ajjaa kieli keskellä suuta ja auto keskellä väylää. Vaan onnellisesti pääs ihan kotipihhaan varsinki ku oli raktori käyny sillä aikaa. Jee. Iso JEE. Ollaan siinä onnellisessa asemassa että on konemies joka ajjaa pihan iliman eri käskyä. Ja ny varsinki oli jäläki komiaa ku oli molemmat autokki ollu pois eestä. Pääsee ihan liiteriin nappakengillä. Jos haluvaa.

Päikkärit. Ruoka. Akka kotio. Emmertaali. Ja ny.... Arvaatteko ? Juu. Sauna. Ei passaa viivytellä ku Akka mennee taas aikasin aamulla töihnsä. Ja Ukollaki aikanen herätys. Verikokkeet. Voipa olla että munkkikahavit päälle. Ehkä. Mutta ny löylyihin. Olokaa ihimisiks. Terveys ennen töitä. Ni.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Priorisontia

Työ ja kaverit

Neula & Piikki