Loskalauvantai
Lauvantai. Koko päivän. Aamusta herätys. Ihan kortisoonistra huolimatta jonkinnäköset unet. Tais mennä jottai kuutisen tuntia. Suunnillee. Että taitaa olla tää pienempi annos ihan jees. Siis unien suhteen muusta ku ei vielä voi sanua. Paitti että sehän onki vissiin jonkisortin kipulääke eikä vaikutusta suuremmin oo verikokkeissa. Toki joku lääketieteellisesti viisaampi voi kommentoija. Ukko ei kehtaa eikä jaksa tarkistaa. Pikku asia tässä sotkussa. Isompiaki lääkkeitä ku mennee konneeseen. Ärrä. Velkate. Vaikkapa.
No. Aamu meni pikkusen ihimetellessä tätä keliä. Plussaa mittarissa. Piha täynnä lunta eikä raktoria nävy. Eikä tuota moskaa käsipelillä jaksa siirrellä. Positiivista on se ettei autoja tartte roikattaa. Lähtee käyntii kyllä. Ja kun aikasa ootti ni aurausautoki ehti ajjaa. Ku oli tarkotus kylillä pyörähtää. Joulumarkkinoilla. Paitti että jäi moisilla sitten ku sinne pääsi ni ostokset kahaviin ja mokkapallaa. Nii ja pari makkaraa. Oli siellä poniki pihalla mutta Ukon raameilla ei moisen selekää nousta. Ois jonki sortin elläinrääkkäystä se.
Kotijo. Ruuvanlaittoon. Ei Ukon vahavuus. Mutta kiusaus valamistu. Yhen sortin vaiheitten jäläkeen. Esityöt ja sitten unille. Pari tuntia kissojen kans peiton alla. SItte mokoma ape ei suostunu ihan välittömästi valamistuun. Ihan liijan pitkään Ukon mielestä piti kuumassa laitteessa moista viivyttää. Ja tiijä tuota oliko se ihan valamista ku Ukko lappo ison annoksen sitä lautaselle. Minkäs teet ku on näläkä. Siitä mieleen että Ukon heikkous murkinan valamistuksessa on se että tietää millon se satavarmasti on valamis. Mennee aistinvaraseks. Ja se aisti eijjoo silimä.
Juu. Ny on sitte melekeen koko sakin kuvut ravittu. Pari kissaa on jossain maisemissa eikä oo ilimestyny kupille. Ja yks huutaa alakerrassa ulospääsyä. Hetki pieni... SInne män. Sepe. Kissa jonka ääni on semmonen mitenkä sen sanos... Ärsyttävä. Hih. Se mennee ytimiin ja ei voi ohittaa. No. Kello lähestyy yheksää ja se tarkottaa tännää sitä että Akka on kohta kotimatkalla. Mutta poikkuksellisesti saunaa ei tännää lämpene. Ei ny sentää joka ilta. Että iltapala ja sitte unille. Se on Akan illan ohojelma. Ei varmaa telekkaria ku sieltä ei mittää tuu. Ja Ukko valavoo. Ehkä.
Van tässä tällä kertaa päiväkirjanlehti. Uus alusta tuottaa pieniä murheita ja uus osote näyttää olevan vielä teillä hakusessa. Vaan ehkä ajan kans. Ressiä ei oteta. Jospa se jossain vaiheessa löytyy. Tai sitte Ukko siirtyy muihin hommiin. Luppaa ei toki mittää mutta se kirja. Seki pitäs päästä saaha ulos. Ennen sitä viimestä matkaa. Vaan päivä kerrallaa. Tärkiämpiki juttuja on. Rakkaus. Ni.
No. Aamu meni pikkusen ihimetellessä tätä keliä. Plussaa mittarissa. Piha täynnä lunta eikä raktoria nävy. Eikä tuota moskaa käsipelillä jaksa siirrellä. Positiivista on se ettei autoja tartte roikattaa. Lähtee käyntii kyllä. Ja kun aikasa ootti ni aurausautoki ehti ajjaa. Ku oli tarkotus kylillä pyörähtää. Joulumarkkinoilla. Paitti että jäi moisilla sitten ku sinne pääsi ni ostokset kahaviin ja mokkapallaa. Nii ja pari makkaraa. Oli siellä poniki pihalla mutta Ukon raameilla ei moisen selekää nousta. Ois jonki sortin elläinrääkkäystä se.
Kotijo. Ruuvanlaittoon. Ei Ukon vahavuus. Mutta kiusaus valamistu. Yhen sortin vaiheitten jäläkeen. Esityöt ja sitten unille. Pari tuntia kissojen kans peiton alla. SItte mokoma ape ei suostunu ihan välittömästi valamistuun. Ihan liijan pitkään Ukon mielestä piti kuumassa laitteessa moista viivyttää. Ja tiijä tuota oliko se ihan valamista ku Ukko lappo ison annoksen sitä lautaselle. Minkäs teet ku on näläkä. Siitä mieleen että Ukon heikkous murkinan valamistuksessa on se että tietää millon se satavarmasti on valamis. Mennee aistinvaraseks. Ja se aisti eijjoo silimä.
Juu. Ny on sitte melekeen koko sakin kuvut ravittu. Pari kissaa on jossain maisemissa eikä oo ilimestyny kupille. Ja yks huutaa alakerrassa ulospääsyä. Hetki pieni... SInne män. Sepe. Kissa jonka ääni on semmonen mitenkä sen sanos... Ärsyttävä. Hih. Se mennee ytimiin ja ei voi ohittaa. No. Kello lähestyy yheksää ja se tarkottaa tännää sitä että Akka on kohta kotimatkalla. Mutta poikkuksellisesti saunaa ei tännää lämpene. Ei ny sentää joka ilta. Että iltapala ja sitte unille. Se on Akan illan ohojelma. Ei varmaa telekkaria ku sieltä ei mittää tuu. Ja Ukko valavoo. Ehkä.
Van tässä tällä kertaa päiväkirjanlehti. Uus alusta tuottaa pieniä murheita ja uus osote näyttää olevan vielä teillä hakusessa. Vaan ehkä ajan kans. Ressiä ei oteta. Jospa se jossain vaiheessa löytyy. Tai sitte Ukko siirtyy muihin hommiin. Luppaa ei toki mittää mutta se kirja. Seki pitäs päästä saaha ulos. Ennen sitä viimestä matkaa. Vaan päivä kerrallaa. Tärkiämpiki juttuja on. Rakkaus. Ni.
Kommentit
Lähetä kommentti