La-la-la-laa lauvantai....
Lauvantai. Muttei makkaraa. Vaan makaroonilaatikkua. Juu. Mutta alotetaampa aamusta. Tai oikiastaa yöstä. Ku tuo kortisoonin pirulainen taas teki temppujaan. Valavotti tonne viiteen asti. Ainaki. Ukko meni siihen aikaan peiton alle ja tais siinä vielä tovi mennä mukahtamiseen. Ja kun Akka tuli seittemän jäläkeen töistä ni piti käyvä hetki herreillä. Mutta kauvaa se jatko-osa ei jatkunu. Kaheksan jäläkeen luukut taas auki ja ei kiinni millään. Ja kun luonnollinen tarve käymälässä käyntiin kävi ylivoimaseks ni eipä siinä peiton alla pötkötellä. Toimeen siis. Ja kahavin keittoon.
Tarkotus oli ajella kaapin hakkuun mutta järki voitti. Keli ei oo paras mahollinen eikä enerkiaa ois ollu ku korkeintaan menomatkan puoleenvälliin. Että säästettiin oma ja kenties jonku muunki henki olemalla pois ratista. Siis pitemmältä matkalta. Siihen piti poikkeus tehä ku huomas että yks lääke oli loppu. Tai oikiastaan kaks mutta vaan toisella oli tarve täle päivää. Kortisooni saa ny oottaa muutaman päivän. Mitä pitempään sen parempi. Aina vaan jaksaa ihimetellä miten niin hyvällä lääkkeellä on noin pirullinen sivuvaikutus.
Sitten. Päikkärit. Eikä oikeen taipunu nukkuminen nykkää. Ei vaikka tupa oli viimesen päälle hilijanen ku Akka lähti kotipuolessa käymään. Ei vaikka kaikki ulukokissat oli pihalla ja sisäotukset nukku ku possut. Ei. Levotonta pyörimistä. Peiton paiskomista puolelta toiselle. Mutta kai siinä roppa levähti ku suunnilleen sai paikallaa olla muutaman tunnin. Ku kortisoonihuuruissa Ukko on sitkiä ton nukkumisjutun kans. Maataan hiukan liikaakin siinä toivossa että muka uni tulis. Paitti että tuolla nukkumasalla taitaa olla kortisooniyliherkkyys. Hankkis lääkityksen moiseen. HIh.
Vaan ny kirijotellaan ja katellaan vutista. Sauna on lämpiämässä parin päivän tauvon jäläkeen. Ku Akalla oli yötöitä. Oluvet on kylymässä. Kroompahherin vehenää. Iliman alakomahoolia. Nam. Niiettä saa hoitua sielu. Ja nahka. Ja juomaelimet. Oikeen kunnon aaluokan rentoutuminen parraassa mahollisessa seurassa. Akka ja Ukko. <3
Tarkotus oli ajella kaapin hakkuun mutta järki voitti. Keli ei oo paras mahollinen eikä enerkiaa ois ollu ku korkeintaan menomatkan puoleenvälliin. Että säästettiin oma ja kenties jonku muunki henki olemalla pois ratista. Siis pitemmältä matkalta. Siihen piti poikkeus tehä ku huomas että yks lääke oli loppu. Tai oikiastaan kaks mutta vaan toisella oli tarve täle päivää. Kortisooni saa ny oottaa muutaman päivän. Mitä pitempään sen parempi. Aina vaan jaksaa ihimetellä miten niin hyvällä lääkkeellä on noin pirullinen sivuvaikutus.
Sitten. Päikkärit. Eikä oikeen taipunu nukkuminen nykkää. Ei vaikka tupa oli viimesen päälle hilijanen ku Akka lähti kotipuolessa käymään. Ei vaikka kaikki ulukokissat oli pihalla ja sisäotukset nukku ku possut. Ei. Levotonta pyörimistä. Peiton paiskomista puolelta toiselle. Mutta kai siinä roppa levähti ku suunnilleen sai paikallaa olla muutaman tunnin. Ku kortisoonihuuruissa Ukko on sitkiä ton nukkumisjutun kans. Maataan hiukan liikaakin siinä toivossa että muka uni tulis. Paitti että tuolla nukkumasalla taitaa olla kortisooniyliherkkyys. Hankkis lääkityksen moiseen. HIh.
Vaan ny kirijotellaan ja katellaan vutista. Sauna on lämpiämässä parin päivän tauvon jäläkeen. Ku Akalla oli yötöitä. Oluvet on kylymässä. Kroompahherin vehenää. Iliman alakomahoolia. Nam. Niiettä saa hoitua sielu. Ja nahka. Ja juomaelimet. Oikeen kunnon aaluokan rentoutuminen parraassa mahollisessa seurassa. Akka ja Ukko. <3
Kommentit
Lähetä kommentti