Aijjaa...

Perjantai. Taas. Vastahan se oli... Nuo arkipyhät sotkee Ukonki kalenterin. Ja sitten tuo ison kirkon hospitaali tekkee saman. Mutta Ukko sai sentää puhuttua hiukkasen järkiä. Aikojen ja lääkkeen kans. Vaan ensinks pikku maininta kelistä. Lunta. Lunta. Lunta. Ja yhen kerran vielä lunta. Tuulen mukana tuli. Mikä lie itäpuhallus vai oliko länsiviima ? Nii ja oli illalla maajjäristyski. Kuulu paukahus ja talo tärisi. Hui. Vaan semmosta se elo täällä maalla on. Kaikellaisia ilimastommuutoksia. Hih.

Nii. Siihen hospitaalireissuu. Tähän asti on tarvinnu käyvä vaan kerran viikossa. Vaan ny joku kappa-arvo oli ihan pikkusen noussu ja lääkärisetäTimo tuumas että tähän puututaan. Mikkää katastrrohvi se eijjoo mutta arvon pittää saaha pysymään alempana. Että lyyvään sitten piikkiä nahkaan tiukemmalla aikataululla. Onneks sentään kortisooniannos on ainaki tämän jakson puolikkaana. Hitto ikinä ois päässy nukkumaan jos ois nelijä päivää viikossa pitäny moista myrkkyä syyvä.

Joo. Akka on töissä. Ukon tojotalla. Kai siihen joku hyvä syykin oli mutta ny jos Ukon pitäs moinen kertua ni onnistu. Ei muista. Saattaa olla syy vanahuuvessa. Voi olla syy siinä että ku Ukko tuli reissultaan ni Akka oli just lähössä. Tai sitten voi osottaa syyttävällä peukalolla ärrää. Se kun tuli taas kuvioihin parin viikon tauvon jäläkeen. Mokoma miettii taas mitä hullua Ukon pään menoks keksis. Lista mistä valita on loputon. Tiijä vaikka ihan muten vaan sotkee vaikka muistin. Taikka suolen. Taikka on vaan. Kiusallaan.

Vaan ny taas menoks. Tai siis hetken päästä. Se on ku uutta elämää ku silimät näkkee kirkkaana ja saa taas saunua. Jippii. Ja jees. Sielunhoitoa oikeen taas urakalla. Päivittäin. Suositellaan. Taas. Akka kans. Mutta muistetaan ettei luokata yhtään alapakkaa. Ni.