Ukko plokkaa

Juu. Sunnuntai. Viikon ja vuojen viimenen päivä. Yön takana on uus vuos. On se sitten 2018. Tai 2561. Tai 1439. Vaan saattaa se olla jopa 5778. Riippuu mitä uskontokuntaa kukin evustaa. Jossakin Intiassa on jopa usiampia kalentereita. Mutta vuos vaihtuu. Vaikka kirkkovuosi alakaa vasta ensimmäisenä atventtina. Että toivotetaanko sitä vuotta ny vai sitten joskus... Toisaalta ihan se ja sama. Kaikemmaaliman juhulia alakaa pursuaan jo korvista. Koko ajan pitäs olla kaikille tutuílle ja tuntemattomille toivottamassa hyvvää sitä ja parempaa tuota. Vaan jos hetki sitten mietitään kuka ja mitä on tän vuojen aikana saanu aikaan. Tuskin kukkaa voi väittää ettei yhtää mittää. Hitto Ukkokaan nii laiska oo ettei jottai reilusti yli kolomensaan päivän aikana ois teheny. Osa hyvvää toki ja jotta mitä ois saanu varmaan jäähä tekemättäki. Mutta mitä sitä katumaan tai häpiämmään. Virheitä tekkee kaikki. Kaikki. Sanotaan jos ei tee virheitä ni ei tee mittää muutakaa. Niiettä tehhään kaikki. Virheitä. ...

Rakas päiväkirija. Eilen oli huono päivä. Ei saa säikähtää. Ei se niinkää vyysisesto ollu hankalaa vaikka lonkkia särkeeki. Mutta. Päälle hiipivä lentsu vie voimia. Hukkaa enerkiaa. Kuume ei nouse. Kurkkua ahistaa vällii ja niveliä särkee. Jos sata rosenttia ois annettu lissää enerkiaa ni silti ois oltu pakkasen puolella. Niiettä ku ulukona eijjoo miinuksia ni ropassa on. Ja ku ruumis ei toimi ni ei pellaa nuppikaa. Joojoo. Joku vääräleuka sannoo ettei oo muutosta aikasempaan. Heheh. Niin. Ärrä on ny taas tauvolla. Voihan sekin temppuilla haamukipuna. Mutta oikiasti alakaa olleen alaraajojen nivelekki vissiin loppu. Lonkkia kolottaa. Yötä päivää. Voitte kuvitella miltä tuntuu nukkua moisten luupalojen kans. Kääntää kylykee. Ja kääntää... Nilikat on kans. Oireelliset. Positiivista moisessa on ettei tarvi palella. On meinaan lämpimät kintut. Mutta tunne kipuasteikolla alakaa olla jo epämiellyttävä. Mutta siihen kai saa apua ens viikolla. Tohtorin aika tiistaina. Ja tojotalla meno. Vuos...

Torstai. Viattomat lapset. Ois oikiasti monella tappaa helepompaa olla lapsi. Ei ois murheita työstä. Ois vaan leikit. Ei tarttis murehtia vuokranmaksuista. Ois vaan koti. Eikä tarttis murehtia sähkölaskuista. Laittas vaan pelivehkeen töpselin seinään ja pellais. Simppeliä. Eikä tarttis ravata kaupoissa alennusjauhelihojen sun muitten murkinoitten perässä. Istus vaan ruokapöytään ja söis. Jos maistus. Eikä tarttis hikkoilla sovituskoppeissa housuja kokkeilemassa. Istus vaan ja oottas pukemista. Ja sais kiukutella. Ihan aiheettaki. Hih. Joo. Kiukutella. Taikka hienosti sanottuna pahottaa mielensä. Vai onko sille vielä joku passelimpi termi ? Pittää kysyä ruattalaisilta tytteleiltä. Niiltä jokka pahotti mielesä venakkonaisten kalenterista. Nii-i. Suomi välissä mutta pahotus ylittää rajat ihan heittämällä. Kai se tyttökalenteri jo ittessään on kauhia asia. Eikä niitä oo tehty ku jottai kymmeniä vuosia. Ja pojat kans. Kukkaa ei tosin pahota mieltää vaikkapa palomiesten kalenterista. Taik...

Niissannoo. Joku jossain viisaampana on sanonu että aaton tunnit on niitä vuojen pisimpiä. Ukko rohkenee olla hiukan eri mieltä. Ei nämä joulun jäläkeiset päiväkkää niitä kalenterin noppeimpia oo. Matelee. Laahustaa. Jossain laulussa joku kuukaus muuten tekin niin. Siis laahusti. Hetkinen. Eipäs ollukkaa. Ku raahautu. Niinku varisparvi. Mitä lie herra Salo moisella kielikuvalla tarkottanu. Ainaki kysseinen kappale soi aikanaan pyssykylän sotkussa. Monesti. Joo. Sillon oli Ukkoki nuori ja nätti. Ny ennää ja... Mutta nykyhetkeen. Ukko nukku taas sen yheksän tuntia yöllä. Johtuneeko jostain laneettojen asennosta vai mistä. Tiijä ei. Jonkunnäköstä lentsua kyllä yrittää pukata mutta tuskin se nukuttas sen paremmin. Päivvastoin. Ku kahavit ja murkina maistuu ihan ku ennenki. Elikkäs hyvin. Pikkusen toi kinkku alakaa kyllä jo pursuavan korvista mutta on sitä toki syötykki. Elikkäs runsaasti. Loppuja ollaan jo muokkaamassa erilaisiin appeisiin. Akka just laitto leivinuuniin pitsaa. Nam. Täyt...

Jos ensin otettas unet. Talon molemmat kissojen henkilökuntaan kuuluvat jäsenet nukkuivat runsaammanpuoleiset unet. Ukko joka jäi kysseisessä tehtävässä hiukan tappion kantaa sai tuloksen joka ei sekkää näin jäläkikätteen hävetä. Yhtään. Melekeen yheksän. Kyllä. Tuntia. Taas saa kaivaa muistilokeroita oikeen hartauvella että moista tulle ees mielen sivvuun. Mutta kuten monesti on sanottu ni tän talon sääntöihin kuuluu se että nukutan ku nukuttaa. Kellolla eijjoo siinä hommassa mittää virkaa. Juuh. Aamukahavin ja lääkkeitten oton sekä sitä seuranneen kissojen ruokinnan jäläkeen Ukon aamu kulu hetken aikaa vaan ihan hilijaa hissutellen. Ja Akan herräämistä ootellen. Ja ku tämä suuri tapahtuma sitten totteutu ni oli aika tehhä yllätys. Tai oikiastaan pyytää Akalta moinen. Ukolla teki mieli. Kaurapuuroa. Siitäki on tovi jos toinenki vierähtäny että moista mielitekua on ollu ees sen harmaan aivosolun ulukosyrjässä. Ukko ku on aikanaa oman kiintiösä moista apetta kurkusta alas tunkenu. Vaa...

Niin. Ukon kirjoissa joulu on ny lusittu. Ja ihan rauhallisesti sujuen kuten oli suunniteltu. Mittää loppuhetken ryysiksiä ei ollu. Kelit oli oikeen komiat. Pakkasmittariki äity oikeen koko naamalla hymmyileen. Tais ihan lkahessakympissä ikenet vilahtaa moisella. Ja ku luntaki on riittävästi ni kyllä oli siinä oikian talaven ja jouluaaton tunnelmaa. Ja kun iltapäivällä pikitien liikennekki hilijeni ni johan sielu alako levähtää. Pikkumiehen yökylläily toi vielä sitä aitua perhejuhulaa pirttiin. Iloa ja naurua. Elämää. Pakettejako ? Juu. Ukko sai tasan sen yhen toivomasa. Laatikollisen putapestejä. Sitä suklaitten parraimmistoa. Puoli lootaa mennä vilahti iltapuhteeks jonninjoutavia elokuvauusintoja katellessa. Kumma muuten että just jouluna ku ihimiset saattas kattua taikalaatikkua ni sillonki näytetään samoja vanahoja lehvoja. Tai niissanottujen laulutähtien joululaulukonsertteja. Ollaan muka niin hyviä ja kauniita. Tekopyhiä rahan perässä hoilaavia mukatähtiä. Ukko ei ymmärrä kuink...

Tulihan se sieltä. Tai oikiastaan monikossa. Lumi. Ja joulu. Vaikka Ukko ei missää rehellisyyven nimissä mikkää jouluhullutustyyppi ookkaa ni on tässä puolesa. Ja että sen puolesta joulu vois olla joka päivä. Ei sen lahijarulijanssin takia. Ei alakuunkaan. Eikä kiireen tahi ressin vuoks. Noup. Vaan ihan semmosen yksinkertasen asian ku toisista välittämisen takia. Eikä Ukko ny puhu joulukorteista. Vaikka ne kivoja kai onkin. Postin mielestä ainakin. Posteljooni voi taas olla eri mieltä. Mutta että otetaan yhteyksiä tuttuihin ja kavereihin joita ei juuri tuu vuojen aikana muistettua. Jouluna aina. Niin. Kiire. Ressi. Itterakennettuja murheenryynejä. On kiire aina ja joka paikkaan. Ei muista ottaa sitä puhelinta ja soittaa sille kaverille. Vaikka heinäkuussa. Taikka vappuna. Mutta mikä sitten saa jouluna moisen tekemään ? Onko se sissäinen hyvvyys vai huono omatunto ? Kolokuttaako ? Monesti puhutaan että ihiminen on erkaantunu luonnosta... On. Mutta myös sosiaalista vieraantumista on ta...

Laskit ihan väärin, joulu meni jo... Sanottiin Kummelissa aikanaan. Huumoria. Juu. Yhen niissanotun kirjottajan lepopäivän jäläkeen päktuoisnes. Ja mikä onkaa komiampaa ku alottaa mukahauskalla sutkautuksella. Ku huumori on se maaliman suola. Vaikka tuossa eilisen ja tän päivän aikana varsinki tuolla tien päällä tuntuu meleko monella olevan hymy siellä missä aurinko ei paista. Sen verra vakavaa ja kiireistä on ajo. Ukolle se on se ja sama jos nuo hoppuset tumppaa koslasa vaikka sinne ojan penkkaa... Vaan aattelisivat että siellä tiellä liikkuu ihan aikuisten oikiasti muitaki. Hitto för pannaani. Nii että jos siellä ruuvun toisella puolella isttu joku semmonen joka on tännää tai eilen pitäny kiirettä tien päällä ja tehenyt yhenkin hurjemman ohituksen... Nii on ny hyvä ja kertoo miten ja missä on tästä vauhinpijosta voitetut sekunnit viettäny ? Tulleeko moisen ajan säästämisestä niinku jollakin tappaa hyvä' mieli ? Vai onko se opittu tapa ? Vai onko se anteeks ny vaan ihan suoraa p...

Niin. Kortisoonin jälkeinen päivä. Yllättävän hyvät unet. Toki herräys suht aikasin mutta melekosen laavukkaitten nokosten perästä. Tuntimäärä ei ollu kaksinen mutta tälläkertaa laatu korvas määrän. Aamukahavien ja kissojen ruokinnan jäläkeen iski kyllä semmonen tympeys ku huomas kelin olevan suhteellisen märkä. No onneks kaapin haku on vasta huomenissa joten säällä on aikaa parantua. Toki mahollista on että mennee huonompaan suuntaan. Murffin laki. Vaan ei maalata piruja seinille. Uskotaan parempaan. Niin. Usko. Ja uskonto. On intternetin mukkaan tunne. Jonninsortin vilosovia. Jokkainen rakentaa omaan sisukseensa kuvan jostain kauniista. On se sitte jumala taikka jeesus. Taikka joku muu noista suurista. Islamibuthahintu. Kaikki tuo perustuu kuitenkin johonki minkä joku on joskus kirjottanu kansien vällii ja saanu muut uskomaan sammaan asiaan. Yhellä kantilla vähän niinku joulupukki. Kenelläkkää ei oo ennää tarkkaa tietua moisen uskomuksen alakuperästä mutta ku muutki uskoo ni lauma ...

Tiistai-ilta. Ihan sololussa vielä tän uuven sairaalarytmin kans. Tännää oli käynti ja ny tuntuu ku ois torstai. Eijjoo. Eikä se viikon keskikohta. Jakson viimenen piikki oli toki. Ja seuraava vasta ens vuonna. Sitä ennen pitäs kärsiä kuusijuhulaja ja paukkupommiverstivaalit. Mutta kärsitään. Onneks eijjoo koiria. Ku sillon ei vois ampua raketteja. Ainiin. Ei tässä mökissä moisia taivaalle lasketa. On niillekki euroille parempaa käyttyä. Ja Ukko on aikanaan pienempikokosena sytytelly kiinalaisen jos toisenki. Vai saako niitä muute sanua ennää sillä nimellä ? Ettei loukkaa milijartikansaa... Vaan unta on riittäny. Ku kortisooni väijyy vielä nurkan takana. Ei oo iskeny nukkumasaan. Vielä. Vaan jospa ens yön valavottuaan tietää jättäneensä yhen Ukon unet jonnekin varastojen nurkkii. Vaan nou hätä. Ukolla on plän bee. Vutis. Iltamatsi joka alakaa vasta kympiltä. Hah. Ja ku kysseessä on semmonen beeluokan tärkeysjärjestykseltään oleva matsi ni saattaa olla että iskee väsy kesken pelin. Ja...

Maanantai. Verikokkeet. Vappaaehtoista arpeettia. Ja mikä se on mennessä ku on saanu kunnon unet. Eikä ees herätyskello ärsyttäny. Vaikka oli viijen aikaan käyny yhen kollin ulos opastamassa huutosa jäläkeen. Tuttua juttua. Ja ku siinä on vaihtoehtona jätösten siivuaminen ni sillon mennään. Ja kas kummaa vielä sai unen päästä kii uuvestaan. Se oikiastaan on ainua outo asia koko aamussa. Kahavit ja lääkkeet plus kissojen ruokinta meni ihan iliman kommelluksia. Mutta se vappaaehtosuus. On semmosessa tilassa jossa myös nuoriso viettää aikaasa. Ja osa käyttäytyy... No. Ei aina hyvin. Sormee syyttävää ei ny osoteta mutta joku vois Ukolle ihan selekeellä suomen kielellä kertua yhen asian. Mitä ihimettä siitä saa ku särkee yhteisiks tarkotettuja tavaroita ? Tai että sotkee noita paikkoja ? Tulleeko siitä niin hyvä mieli ettei sitä voi lopettaa ? Jääkö siihen koukkuun ? Ihan tämmösiä yksinkertasia kysymyksiä vaan. Vastausten ei tartte olla mallia essee. Lyhyvesti vaan kiitos... Nii. Ainaha...

Niin. Kuka vielä muistaa ajan ku kaverin sai kiinni vain lankapuhelimella ? Tai ihan vyysisesti oven taa kävelemällä ja ovikellua soittamalla. Taikka jos jollekki kaukasemmalle halus pitemmän viestin laittaa nii ihan piti ottaa kynä kätteen ja kirjottaa paperille kirje. Ja laittaa se postiin vietäväks jonka jäläkeen ootaa monta päivää että kaveri vastais. Toivottavasti. Taikka semmosta palavelua ku esimerkiks kontaktilinja. Johon sai soittaa ja jossa oli muutama muukin sammaan aikaan linijoilla. Ukko oli siihen aikaan kyllä aika nuiori ettei tunnusta moista käyttäneensä. Hih. Nii. Ei ollu kännyköitä. Ei intternettiä. Ei tekstiviestejä. Ei sähköposteja. Eikä varsinkaa vasepuukkia tai instakrammia tai vitteriä. Ei ollu juutuupeja. Mussiikki hajettiin kirjastosta. Lainaan. Kirjojen kans. Ei ollu mittää suoratoistojuttuja. Ei. Vaan teevee ja pari hullua kanavaa. Ja jos et ollu tiettyyn aikaan ohojelmaa kattomassa ekkä ollu muistanu laittaa veehooässää nauhottaan ni sinne meni. Ei auttanu...

Lauvantai. Muttei makkaraa. Vaan makaroonilaatikkua. Juu. Mutta alotetaampa aamusta. Tai oikiastaa yöstä. Ku tuo kortisoonin pirulainen taas teki temppujaan. Valavotti tonne viiteen asti. Ainaki. Ukko meni siihen aikaan peiton alle ja tais siinä vielä tovi mennä mukahtamiseen. Ja kun Akka tuli seittemän jäläkeen töistä ni piti käyvä hetki herreillä. Mutta kauvaa se jatko-osa ei jatkunu. Kaheksan jäläkeen luukut taas auki ja ei kiinni millään. Ja kun luonnollinen tarve käymälässä käyntiin kävi ylivoimaseks ni eipä siinä peiton alla pötkötellä. Toimeen siis. Ja kahavin keittoon. Tarkotus oli ajella kaapin hakkuun mutta järki voitti. Keli ei oo paras mahollinen eikä enerkiaa ois ollu ku korkeintaan menomatkan puoleenvälliin. Että säästettiin oma ja kenties jonku muunki henki olemalla pois ratista. Siis pitemmältä matkalta. Siihen piti poikkeus tehä ku huomas että yks lääke oli loppu. Tai oikiastaan kaks mutta vaan toisella oli tarve täle päivää. Kortisooni saa ny oottaa muutaman päivän....

Perijantai. Ensimmäisen tuplapiikkiviikkojakso melekeen takana. Omituista. Kaks kertaa viikossa isolla kirkolla. Siihen päälle verikokkeet ja vappaaehtosuuvet. Yhtäkkiä Ukon niin tyhyjäks kehuma kalenteri alakaaki olleen täynnä. Onko tämä ny sitten sitä eäkeläise kiireaikaa ? Vai onko joulun pirulainen päässy ihon alle ? Että yhtäkkiä eijjookkaa ku keskiviikko ja viikolloput vappaina. Ja ku aina ei pääse lääkärin aivotuksiin tarkkaan perille ni ei voi oikeen kysseenalastaa hoitoa ja sen vaiheita. Verikokkeet on kyllä hyvät sen sannoo hoitajakki. Ja jostain syystä Ukko luottaa ny niihin enemmä ku tohtoriin. Hih. Aina ku kuitenki hakkee positiivista niin. Saapahan usiammin ajella pirssillä. Tuolla kelillä ei iliman pakkua ajakkaa omalla. Vaikka huomenna ois suunnitteilla kaapin haku. Mutta. Kortisooni on semmonen kelin kans vahavasti vaikuttava tekijä. Että jos tullee tuplat eli räntäsaje ja unettomuus ni kotio jää Ukko. Toki ois mukavaa nähä velipoikaa perheineen mutta pittää aatella ...

Että semmonen päivä. Ette kuule arvaa kuinka suoraan sanuen paskanen oli aamun alotus. Kirjaimellisesti. Että jos teillä on kissoja jokka normaalisti viihtyy kartanolla mutta toisinaan nukkuvat sisällä niin... Jos ne aamuyöstä avvaavat äänijänteitää ihan oikeen naukumalla ja käyvät jopa sängyn vieressä mielipitteesä ilimasemassa... Nouskaa ylös ja päästäkää moinen otus ulos. Pian. Jos ette tunne tarvetta siivota kissan ulostuksia. Sen Ukko teki. Het ku sai silimäsä auki. Nenäontelot kyllä aukes. Ja muuten. Se jätös ei ollu keskellä lattiaa. Ei ees matolla. Se oli konttorin sängyssä. Onneks oli päiväpeite. Tuommosen tappauksen jäläkeen ei mikkää kyllä pysty ennää aamua pillaamaan. Ei ees se että joutu tuntia ennen suunniteltua ylösnousua herräämään. Koska verikokkeisiin oli matka. Ruttiinia. Sekin on jo ihan arkipäivää että se kohta käsivarresta mistä teillä terveillä otetaan koeputkitipat ni ei vaan Ukolla suostu toimiin. Kuulemma mallia karkaava. Jos ylipäätään siitä kohti löytyy. P...

Juu. Aamusta lähtien. Yöllä oikiastaan jo. Ukko kävi jonku kortisoonin jäläkiaallon takia herreillä ja alakerrassa jo kahen aikaan yöllä. Sato lunta. Reilusti. Mutta sitä Ukko ei arvannut mitä illalla tapahtunu noin kolomen sekunnin sähkökatkoksen tapanen tarkotti. No siinä vaiheessa Ukko vielä kiipes takas yläkertaan peiton alle ja otti talon suurimman kissakollin kainaloon. Mokomasta tullu ihan lässyjätkä. Nukkuu Ukon ja Akan välissä. Ja siinä on sovittelua että kaikki mahtuu. Ja kun Akalla oli sitten huono uni ja meni alakertaan ni poijat levitty. Nukuttin äksänä. Hih. No. Muutama tunti unta. Sitte aamukahavi ja lääkkeet. Tai oikiastaan juuri kun toinen kupillinen kaatu pannusta ni nasahti. Tai siis sammu. Siis sähköt. Ja oikiastaan otetaampa pikkusen takapakkia. Akka oli yöllä heränny ja tullu alakertaan paremman unen toivossa. Oli teheny ikävän havvainnon. Jääkaappi ja mikro ei ollu toimintakykysiä. Illan katko oli teheny siis kuiten jottai. Mutta. Takas. Siis katkoon. Molemmat ...

Ensimmäinen kautta eka kirjotus plokimaaliman historiassa suoritettaan moottorisänky alla. Iha lääketieteellisistä syistä osin elikkäs tosin. Ukko on tällä menolla yhtä oikiaa jalakaa vailla oleva uroksen tekele. Ommeinaan semmosta turvotus alaraajan poloven alapuolisissa osissa että oksat pois. Varsinkin tuo osa johon kävelyä helepottava vaatetuksen osa laitetaan. Elikkäs tossu. Kohta ollaa paikallisen yrittäjän kans samiksia. Paitti että joutuu pakosta laittaa oi niin mukavat reinomerkkiset tossut. Nii. Siks Ukko makkaa moottoripetissä. Sanovat puoliksistuvaks asennoks. Ja kintut ylläällä. Vaa. Ukko kävi piikillä. Het aamusta. Muuttivat mokomat iltapäiväajan pimiälle ajanjaksolle. Piti herätä jo ennen kuutta. Pirssi oli pikkusen jäläkeen seittemän pihassa. Se yhistelmäkyyti. SItte saiki istua kanttiinissa melekeen tunnin. Ja piikillä meni vartti. Ja sitte taas kanttiinissa puoltoista tuntia. Juu. Ois saanu hälyttää kuskin tunnin kohalla lähtöön. Vaan yks tunnin puolikas sinne ja tä...

Nii. Maanantai. Uuven viikon alaku. Se kuulusa huono päivä. Pitkä työviikko eessänsä. Siis tuunareilla. Siis niillä jokka tekkee normaaliksi katottua arkityötä. Vuorotyöläisille vaan yks päivä muitten joukossa. Niinku pittääki. Huonous lähtee monesti vaan ihan omien kuuloelinten välistä. Niinku ny Ukollaki. Jottai on pielessä tässä päivässä. Tai oikiastaan olossa. Jotenki taas puskee läpi kaikki nekatiiviset tunteet. Turhuus. Laiskuus. Merkityksettömyys. Kuolema. Ihan ku mikkää ei merkkais taas mittää. Johtunee varmaan lääkityksestä. Taikka lähestyvästä joulusta. Nii. Juhula jonka pittäis tuuva kaikki rakkaat yhteen. Mutta kuinka se nykymaalimassa oikeen vois onnistua. On välimatkoja. On sukuja molemmin puolin. On työkuvijoita. On välirikkoja. Sanotaan että rakkaasa voi valita mutta sukuvaan ei. Totta. Koko suvun yhteensaattaminen on lähestulukoon mahotonta. Tai oikiastaan ei ees lähestulukoon. Se vaan on. Ukolla ny eijjoo maaliman suurin kautta laajin suku mutta semmosen porukan yht...

Niimpä. Sunnuntai. Lepo. Pyhä. Paasto. Säästö. Kuinkavaan muttei sinneppäinkää. Hipipitiheijjaa. Ja läps. Herätys tojellisuuteen. Unta. Semmoset seittemän ja reilu tuntia. Tai no unta ja unta. Semmosta unen ja horroksen välimuotua. Ku kissat oli ruokittu ja lääkkeet otettu plus kahavit juotu ni siinä se suurin osa enerkiasta jo tuntu katuavan. Ja ku kasin aikaan sai Akan herreille ni kiireen vilikkaa kauppalappua rustaamaan. Ukko ku aiko käyvä kylällä ja tehä se ennen puoltapäivää. Kävi juu. Ja sit päikkäreille. Niin miks kysytte. Hyvä kysymys. No. Jalakapallo on vastaus. Teeveepeli jo kello kaks. Ihime aikoihin ne enklannissa joskus pellailleeki. Sotkee sairaan ihimisen päivärytmin ihan tottaalisesti. Mutta minkäs teet ku oot aikonaan vutiskärpäsen pureman saanu ni loppuun asti se pittää kestää. Ja nää aikataulut vaan on siejettävä. Vaikka ne ny teeveevirmojen takia on välillä pienen ihimisen jären ulottumattomissa. Miettikää ny. Lontoo ja sunnuntai ja puolipäivä. Eihän ne oo toipun...

Lauvantai. Koko päivän. Aamusta herätys. Ihan kortisoonistra huolimatta jonkinnäköset unet. Tais mennä jottai kuutisen tuntia. Suunnillee. Että taitaa olla tää pienempi annos ihan jees. Siis unien suhteen muusta ku ei vielä voi sanua. Paitti että sehän onki vissiin jonkisortin kipulääke eikä vaikutusta suuremmin oo verikokkeissa. Toki joku lääketieteellisesti viisaampi voi kommentoija. Ukko ei kehtaa eikä jaksa tarkistaa. Pikku asia tässä sotkussa. Isompiaki lääkkeitä ku mennee konneeseen. Ärrä. Velkate. Vaikkapa. No. Aamu meni pikkusen ihimetellessä tätä keliä. Plussaa mittarissa. Piha täynnä lunta eikä raktoria nävy. Eikä tuota moskaa käsipelillä jaksa siirrellä. Positiivista on se ettei autoja tartte roikattaa. Lähtee käyntii kyllä. Ja kun aikasa ootti ni aurausautoki ehti ajjaa. Ku oli tarkotus kylillä pyörähtää. Joulumarkkinoilla. Paitti että jäi moisilla sitten ku sinne pääsi ni ostokset kahaviin ja mokkapallaa. Nii ja pari makkaraa. Oli siellä poniki pihalla mutta Ukon raameil...

Perjantai. Taas. Vastahan se oli... Nuo arkipyhät sotkee Ukonki kalenterin. Ja sitten tuo ison kirkon hospitaali tekkee saman. Mutta Ukko sai sentää puhuttua hiukkasen järkiä. Aikojen ja lääkkeen kans. Vaan ensinks pikku maininta kelistä. Lunta. Lunta. Lunta. Ja yhen kerran vielä lunta. Tuulen mukana tuli. Mikä lie itäpuhallus vai oliko länsiviima ? Nii ja oli illalla maajjäristyski. Kuulu paukahus ja talo tärisi. Hui. Vaan semmosta se elo täällä maalla on. Kaikellaisia ilimastommuutoksia. Hih. Nii. Siihen hospitaalireissuu. Tähän asti on tarvinnu käyvä vaan kerran viikossa. Vaan ny joku kappa-arvo oli ihan pikkusen noussu ja lääkärisetäTimo tuumas että tähän puututaan. Mikkää katastrrohvi se eijjoo mutta arvon pittää saaha pysymään alempana. Että lyyvään sitten piikkiä nahkaan tiukemmalla aikataululla. Onneks sentään kortisooniannos on ainaki tämän jakson puolikkaana. Hitto ikinä ois päässy nukkumaan jos ois nelijä päivää viikossa pitäny moista myrkkyä syyvä. Joo. Akka on töissä. ...

Juh. Sotkee mokomat juhulapyhä keskellä viikkua Ukonki olematonta rytmiä. Ja siihen päälle vielä sairaala muuttaa käyntirytmiä ni johan on soppa valamis sekotettavaks. Mutta linnan juhulat ei sekottanu. Ku ei seurannu. Jotenki tommonen kukkoilu muka komioissa pukusissa ja pönötys ei oo oikeen Ukon makkuu. Ja aatos tommosesta tillaisuuvesta jossa muutama tuhat ihimistä ahtautuu tillohin jossa puolekki ois liikaa... Kiitos mutta ei kiitos. Ja vaikka kuinka hienon asian puolesta juhulitaan ni aina se pääasia vaan tuntuu kuka minkäkilaisessa retongissa vaappuu. Taikka minkävärisissä pääkarvoissa. Pyh. Ja sitte se ulukopuolinen touhu. Tais nykki olla kolomee eri ryhymää liikkeellä. Oli isämmaallisia. Oli uusnatseja. Ja sitte vaan muuten tolloja. Tää jälkimmäinen porukka sitte päätti heitellä ainaki kanammunia. Viksua. Ei Ukko noita natsijuttujakkaa hyväksy mutta jos on lupa ja rauhassa kuletaan nii palavokoon vaikka katajapensasta. Nuo heittelijäthän ittesä typeriksi leimaavat. Ylleesä hö...

Niin. Suomi100. Ensinnäkin suuri kiitos kaikille niille jokka oli tätä päivää mahollistamassa sillon aikonaan. Kaikille sotilaille. Lotille. Ja myös kaikille niille jokka piti pyörät pyörimässä kotirintamalla. Kiitos uhrauksista. Kiitos urheuvesta. Ja ennen kaikkea siitä että ette hetkeäkään miettineet kun käsky kävi. Isänmaan puolesta. Paremman huomisen takia. Teistä kaikki ei koskaan palannu. Hattu päästä heijän muistolleen. Teijän kaikkien takia Suomi on ny saavuttanut kunnioitettavan ijän. Itsenäisenä. Nii. Itsenäisyys. Kysymys kuuluu ollaanko sitä. On eeuuta. On kaikemmaaliman liittoja. Nurkan takana kurkkii natolainen. Onhan meillä siellä kehäkolomosen sisällä komia pytinki jossa on töissä meijän äänillä valittu kahensaan hengen porukka. Päätöksiä tekemässä. Mutta kenen hyväksi ja kenen ohjeilla. On suuria virmoja. Isoja ammattiliittoja. On iso peikko itänaapurissa. Ja se eeuu. Tirektiivejä tästä ja tuosta. Osa viksuja. Osa seinähulluja. Kieltoja. Käskyjä. Mutta on meillä jot...

Juu. Alusta vaihtu. Täytyy sanua että johan tuota tuli mietittyä etellisen kikkailtua teknisten onkelmiesa kans riittävästi. Tästäkää eijjoo varmuutta mutta yritettään. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Sanos pessimisti. Ukko taas mennee virran mukana ja kattelee. Kuka näistä nykyajan vimpamista ossaa varmaks sanua yhestäkkää. Mutta kuten Ukko sano joskus. Souvot. Jos mennee persiilleen ni pyyhitään.  Nii. Pari päivää taas meni ettei ollu mahollista raapustaa. Tai olis ollu muttei suorittanu. Ja kuten ennenki on tullu tojettua se tekkee hyvvää ottaa ettäisyyttä. Miettiä vaihtoehtoja. Tutustua uusiin asioihin. Ukko tosin ei oikeen teheny asian etteen mittää. Aatteli jopa jälleen kerran että siinäpä se. Olokoon. Mutta sitte tuli aatos siitä että se periksiantaminen ei oikeen ny käy. Yks nettisivu se vaan oli. Ja tää uus näyttäs olevan ihan jees. Opettelemista on. Ihan eijjoo niin simppelin näkönen tää uus. Että antakee anteeks ihan sevverta että Ukko oppii tätä käyttään. Ja ...